
Miksi kukaan panostaisi laatuoptiikkaan, kun pienemmällä rahallisella panostuksella saa kuitenkin ihan ok -tasoiset kiikarit. Niin. Kiikareiden valintaa ja -fiilistelyä pohdin käyttötarpeen ja kokonaisvaltaisen luontoelämyksen kannalta.
Luonto- ja lintuhommat on esimerkkinä olleet aina lähellä sydäntä, ja osaaminen ja ymmärrys on keskittynyt lähinnä merilintuihin, kun ne kätevästi asustelee siellä, missä tulee normisti vietettyä eniten aikaa: merellä. Kiikarit ovat edustaneet välttämättömyystarviketta, joilla näkee liian kaukana olevat reimarit, että missä järjestyksessä keltaiset ja mustat palikat mahtaa kaukaisuudessa olla. Kun ei tiedä paremmasta, niin ei osaa kaivata mitään muutakaan, näin se vaan on. Niin sitä on pappavainaan vanhoilla perinneputkilla menty, ja hyvin on pärjätty.
Kaikissa uusissa varustehankinnoissa piilee aina se ansa, että kun kokeilee jotain oikeasti hyvää, niin paluuta takaisin entiseen ei ole - hyvä niin, sillä erinomaiset käyttöominaisuudet innostavat harrastamaan kahta kovemmin ja laajentamaan tekemistä uusiin suuntiin, koska se tekeminen kunnon vehkeillä on niin nautinnollista ja hauskaa.
...Ja mitenhän kiikarit nyt tähän liittyy?
Sain käsiini viimeisen päälle olevat Swaron kiikarit, jotka tietysti kannusti kokeilemaan ja katsomaan, että mistä tällaisissa vimpan päälle vehkeissä mahtaa olla kyse, ja oivallus oli välitön ja kirkas aivan kuten kiikareiden toistama kuva. Kiikareilla tuli katsottua ja ihmeteltyä pihamaalla ihan mitä tahansa, mitä kaukaisuudessa oli kiikaroitavaa. Jos ei siellä mitään liikkunut, niin katselin sitten kaukaisia lehtiä puissa jotka sain ihan käden ulottuville tarkkoina ja selkeästi erottuvina. Saati, kun katselukenttään ilmestyi pieniä siivekkäitä, pääsi niiden väritystä ja ulkonäköä sekä tekemisiä seuraamaan etäisyyden päässä, kuin olisivat olleet käden ulottuvilla.
Tilanne eskaloitui välittömästi.
Takametsän pihabongaus tarjosi elämyksellisiä hetkiä lintujen maailmassa, mutta nälkä kasvoi siinä määrin, että oli päästävä paikkoihin joissa saisi ahmia lisää siivekkäiden kikkailuja ja päästä näkemään livenä niitä otuksia, joita vain lintukirjasta on saanut opetella. Uudet kiikarit johdattivat siis huomaamatta kansallispuistoihin, ruovikoihin ja lintutorneihin näkemään lisää.
Syytän uusia kiikareita loppukevään luonto- ja linturetkelle johdattamisesta Valkmusan Kansallispuistoon, jossa pääsin näkemään kalasääskiä yksityiskohtaisesti ja tarkasti vieläpä keväisissä lemmenpuuhissa. Isokuovit riekkuivat ja kurluttivat menemään kaukaisuudessa, ja oli upea fiilis saada hahmolle ja äänelle kirkas, yksityiskohtainen kuva kuvittamaan ennestään vain tuttua ääntä ja lentosilhuettia. Kiikareiden syytä on myös liittyminen paikalliseen lintutieteelliseen yhdistykseen harrastamaan ja oppimaan lisää linnuista. Näin ne vaan asiat menee eteenpäin yhden yksittäisen erinomaisen varusteen siivittämänä.
Enää ei tarvitse odottaa, että järvellä kelluva lintu alkaa ääntelemään, kun voi ihan nopsalla vilkaisulla nähdä, että onko menijä kuikka vai kaakkuri. Kanahaukan voittoisa mittelö variksen kanssa on myös tallennettu luontomuistoihin kiikareiden välityksellä.
Mitä sitten näiden kokemusten varjossa saa enemmän parilla tonnilla versus parilla sadalla pelimarkalla? Luontoretkellä yhtenä tärkeänä teemana on monilla näkeminen ja kokeminen ja sitä kautta luonnon ymmärtäminen ja siitä oppiminen: jos ei näe, niin ainakaan sitä kautta ei pääse kovin pitkälle. On vähän turhaa mennä katsomaan jos ei näe kunnolla.
Minulla on kokemusta nyt huippukiikareista, edullisista kiikareista ja aivan susisurkeista kiikareista. Voin omakohtaiseen arviooni nojaten paljastaa, että luontokokemukset on olleet paljon vahvempia niiden huippuvehkeitten kanssa: myyntipuheissa paljon hehkutetut seikat kuvan kirkkaudesta, värien toistosta, kontrastista ja heikommassa valaistusoslosuhteessa kohteiden erottumisesta on ihan täyttä totta. Parhaiten erot huomaa, jos pystyy vertailemaan tuotteita keskenään: Laadukkaassa optiikkakokonaisuudessa kuva säilyy kirkkaana ja hyvänä linssien reunoille saakka ilman venymistä ja vääristymistä. Kaukaisuudessa näkyvät asiat eivät ole hailakkaat tai tuhnuisen verhon takana, vaan toistuvat aidosti kirkkaina omille verkkokalvoille saakka.
Jos käytössä olisi tällä reissulla ollut kamera-adapteri, näkyisi kuvan vasemman yläkulman kohdalla jörnivä sääksipariskunta ja toisaalta myöhemmin melko keskellä kuvaa ilakoivia isokuoveja ja taiturimaisia töyhtöhyyppiä. Nopealla kameran liipasinsormella olisi myös saanut hyviä lähikuvia ylilentoa suorittavista kurjista.